Did you get lost in Shangai, Cowboy?

Tänään näkee päivänvalon ensimmäinen ravintola-arvosteluni. Hauskana yhteensattumana sen kohteena on Helsingin ydinkeskustassa sijaitseva, vastikään Königin alakerran entisiin tiloihin avattu, uusi meksikolainen Shanghai Cowboy -fuusioravintola.

Ravintolaan saapuessamme kahden naisen seurueemme vastaanotti iloinen puheensorina ja kiireinen, mutta palvelualtis henkilökunta. Kuin taikaiskusta ilman pöytävarausta lähes täyteen buukatusta ravintolasta löytyi kuin löytyikin pöytä kahdelle. Jo ovelta katsoessa paikka näytti viihtyisältä isojen ja pienempien porukoiden seurustellessa vilkkaasti pöydissään.

Kellariravintolasta oli loihdittu tunnelmallinen kolo kynttilöillä, laseihin asetelluilla kukilla ja konseptia myötäilevällä sisustuksella, jossa itä löi kättä lännen kanssa. Konstailemattomat keltaiset muovijakkarat tekivät iloisesti tuttavuutta viimeistelemättämien puisten penkkien ja tummien pöytien kanssa. Ympäristöstämme innostuneina istuimme täynnä odotusta pöytäämme.

Tilasin lopulta tarjoilijan suosittelemaa Flying Snake Dog -olutta.

Ilomme pöydän nopeasta vapautumisesta loppui kuitenkin kuin seinään, kun pelkkä juomien tulo kesti liki kolme varttia. Hyvä ensivaikutelma sai ensimmäisen kolauksen jo juomatilausta tehdessämme, kun tarjoilijamme ei osannut kertoa ravintolan ilahduttavan omintakeisesta olutvalikoimasta. Seikkailunhaluisena halusin kokeilla jotain uutta.



Myös ravintolan ruokalista noudatti johdonmukaisesti konseptia ja näkyi kristallin kirkkaana
menussa itämaisen ja meksikolaishenkisen ruuan fuusiona. Drinkkilistassa oli tehty selkeä kompromissi: ravintolan omalla twistillä maustettujen juomaklassikoiden rinnalla tarjottiin perinteistäkin perinteisempiä drinkkejä.

Toisen kolauksen ensivaikutelmamme sai alkupalojemme saapuessa pöytään. Katsoimme seuralaiseni  kanssa epäuskoisena toisiamme, kun menun mukaan jaettavaksi tarkoitettu Nachos & Romaine Leaves näytti lähinnä huonolta vitsiltä. Se muistutti edellisten asiakkaiden jämiä - pari hassua salaatinlehteä ja muutama nacho ristissä lautasella kahden vajaan dippikipon seurana.

Nähdessämme viereisen pöytäseurueen saavan saman annoksen noin kolme-neljä kertaa runsaampana päästimme harmistuneen "Ei voi olla totta!" -huudahduksen yhtä aikaa seuralaiseni kanssa. Varmistin vielä vierustovereiltamme, että he olivat tilanneet samaa, ennen kuin tein ensi kertaa elämässäni valituksen ruoka-annoksesta tarjoilijalle.

Tarjoilijamme otti valituksemme asiallisesti vastaan, pahoitteli ja kysyi, haluammeko lisää ruokaa vai poistaa alkupalat laskumme loppusummasta. Mielipaha ankeasta annoksesta sai minut kohteliaasti kieltäytymään lisäruuasta ja pyysin poistamaan ne laskustamme. Jäimme odottelemaan kuitenkin toiveikkaina pääruokiamme, sillä lähipöytien annokset näyttivät herkullisilta.



Pääruoka: Pulled Pork Corn Chalupa

Pääruokamme täytti odotuksemme makunsa puolesta. 16 euron arvoinen Pulled Pork Corn Chalupa ei kuitenkaan nokkelasta idän ja lännen keittiöiden makujen yhdistelystä huolimatta räjäyttänyt tajuntaamme ja nälkä jäi edelleen kurnimaan vatsoissamme. Sainko rahoilleni tällä kertaa vastinetta? Enpä usko. Oliko palvelu hyvää? Vain nipin napin. Tulenko uudestaan? Ehkä.

Tarjoilijamme tietämättömyydestä ja tarjoiluhenkilökunnan enemmän tai vähemmän hallitusta kaaoksesta huolimatta palvelu oli ystävällistä. Alkupalat oli todellakin poistettu laskultamme ja saimme maksaessamme vielä kaupan päälle pahoittelut hitaasta palvelusta. Lähes kaksi tuntia on asiakkaalle millä mittarilla tahansa liian pitkä aika odotella pääruokia.

Toivon mukaan Shanghai Cowboy pääsee lastentaudeistaan ja laaduntarkkailussa tapahtuneesta kömmähdyksestä huolimatta takkuileva palvelu alkaa pelaamaan. Parantamisen varaa todella on. Konsepti on kokonaisuutena kekseliäs, mutta tällä kertaa Cowboy tuntui kuitenkin olevan hukassa Shanghaissa. 

Arvostelu: XXXXX

 

Tähtiin kirjoitettu virhe

John Greenen samannimiseen kirjaan perustuva Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault In Our Stars 2014) kertoo kahden syöpään sairastuneen nuoren rakkaustarinan, jotka löytävät toisistaan äärettömyyden rajallisesta ajastaan huolimatta.

Elokuvassa älykäs, sairauteensa sopeutunut, happitankkiaan seuralaisenaan kuljettava Hazel Grace (Shailene Woodley, Divergent: Outolintu, The Descendants) ja jalkaproteesistaan huolimatta itsesäälittä elämäänsä jatkava, alati hymyilevä Gus (Ansel Elgort, Divergent: Outolintu) jakavat fyysisten rajoitteidensa lisäksi kyvyn elää tiukasti tässä hetkessä.

Lapsesta asti syöpää sairastanut 17-vuotias Hazel elää heikkojen keuhkojensa vuoksi jatkoajalla. Tehdäkseen mieliksi äidilleen (Laura Dern) Hazel liittyy lääkärinsä määräyksestä nuorten syöpäpotilaitten tukiryhmään. Korneista kokoontumisista ja hieman virahtaneesta vetäjästä huolimatta kotikoulua käynyt Hazel löytää uutta sisältöä elämälleen, kun kirkon kellariin löytää tiensä syövästä selviytynyt 18-vuotias Augustus Waters.

Ylisuojelevan isän (Sam Trammell, True Blood) ensi alkuun nihkeästä suhtautumisesta välittämättä nuoret turvaavat toisiinsa ja jakavat sairautensa ylä- ja alamäet. Hazel jopa kirjoittaa Gusin pyynnöstä tälle muistopuheen hautajaisia varten hänen parhaan ystävänsä Isaacin (Nat Wolff) kanssa. Yhteinen projekti tavata Hazelin suosikkikirjailija Van Houten (Willem Dafoe) tuo nuorelle parille mahdollisuuden lentää yhdessä Frannie-äidin kanssa Eurooppaan. Ilmakuoppia suuremmista harmeista huolimatta matkasta tulee molemmille ikimuistoinen. Kuten jo elokuvan nimi antaa vihjeen, tarinan loppu ei ole kuitenkaan Hollywoodin tapaan mutkattoman onnellinen.

Woodley ja Elgort tekevät molemmat raikkaat roolityöt kohtalonsa hyväksyneinä, nuorina ja rohkeina rakastavaisina. Dern Hazelin äitinä tuo hahmoonsa sopivaa lämpöä ja toiveikkuutta tilanteen toivottomuuden huomioon ottaen, kuten myös Trammell huolehtivan isän roolissaan. Yksi asia tosin nakertaa elokuvan uskottavuutta: Hazel näyttää liian terveeltä ja hyvävointiselta ollakseen vakavasti sairastunut, hiljakseen kuolemaa tekevä nuori nainen. Tähtiin kirjoitettu virhe on vasta Josh Boonen kolmas ohjaustyö, mutta onnistuu silti tekemään lähtemättömän vaikutuksen.

Elokuvan rankasta aiheesta huolimatta tarinassa on positiivinen pohjavire, joka nostaa kirpeässä suloisuudessaan kyyneleet katsojansa silmiin.

PS. Suosittelen elokuvaa kaikille, joille kyynelkanavien avautuminen ei ole ongelma.

Arvostelu: XXXXX