Tyyliä ja tunnetta Musiikkitalossa

Musiikkitalossa 17.9.2011 pidetty Helsinki Design Week Live -konsertti pyrki yhdistämään muodin ja musiikin uudella tavalla. Illan musiikillisen annin tarjoilivat laulaja-lauluntekijä Mirel Wagner ja ruotsinsuomalainen laulaja Anna Järvinen orkestereineen.

Illan polkaisi käyntiin sarja Wagnerin lauluja, joita koskettavan lauluäänen omaava laulaja säesti omalla kitarallaan. Viimeisten kappaleiden sellosäestys toi kaivattua vaihtelua muuten hieman itseään toistaviin mollivoittoisiin sävelkulkuihin nuoren naisen laulaessa kaipauksesta ja kuolemasta. Laulujen synkeistä teemoista huolimatta Wagnerin koruttomassa esiintymisessä oli jotain herkkää ja tunteisiin vetoavaa. Kokemattomuus näkyi lavakarisman puutteena ja vähäisenä vuorovaikutuksena yleisön kanssa.

Nuorten suomalaisten suunnittelijoiden kädenjälki näkyi lavalla sellomusiikin soidessa. Tuomas Laitisen ja Heikki Salosen luomuksia nähtiin Mirel Wagnerin esityksen lomassa. Mallistojen eleettömyys oli linjassa Wagnerin musiikin kanssa. Lisää muotia tarjoiltiin väliajalla, jolloin Musiikkitalon lasikäytävät muuttuivat hetkeksi catwalkiksi folk-henkisen musiiikin siivittämänä. Käytävillä nähdyissä asuissa oli mukana ripaus leikkisyyttä. Muotitalo Samujin viimeistellyt asut puolestaan nähtiin Anna Järvisen esityksen yhteydessä niin ikään instrumentaalimusiikin soidessa.

Järvisen eteerinen ääni toimi hyvin yhteen kitaran, sellon ja pianon kanssa. Musiikkitalon akustiikka tuki hienosti laulajan monivivahteista ääntä. Järvisen herkät tulkinnat ottivat yleisön hallintaansa. Kokonaisuutena tapahtuma jäi kuitenkin odotuksiin nähden latteaksi. Muodin ja konserttimusiikin yhdistelmä olisi voinut räjäyttää pankin audiovisuaalisena kokemuksena mutta näiden kahden hyvin erilaisen elementin liitto tuntui lähinnä päälleliimatulta. Ajatus oli hyvä mutta toteutus ei toiminut toivotulla tavalla.

Bluntin taikaa Helsingin illassa

Kaisafest sai arvoisensa päätöksen James Bluntin käsissä. Lämppärinä toimineen rennon letkeän Egotripin jälkeen esiintynyt sympaattinen muusikko taikoi bändinsä kanssa festaritelttaan intiimin tunnelman. Bluntin omintakeisen äänen sekä riipaisevien sanoituksien ja sävellyksien yhdistelmässä on merkillistä vetovoimaa. Vaihteleva biisilista, joka sisälsi Bluntin suurimpien hittien lisäksi myös kappaleita tuoreelta Some Kind of Trouble-levyltä piti tunnelman katossa keikan loppuun saakka.

Jo alkutahdeista lähtien yleisö palkitsi Bluntin laulamalla Wisemen-kappaleen sanoituksia miltei hartaassa mielentilassa, josta muusikko tuntui olevan aidosti otettu. Blunt kehotti laulutaitoista yleisöä liittymään mukaan myös seuraavaan kappaleeseen ja loi samalla positiivisen kierteen, joka huipentui muusikon helsinkiläisyleisölle omistaman You're Beautiful-kappaleen yhteislaulun kautta keikan päättäneeseen 1973-hittiin.

Sadekaan ei tunnelmaa pilannut, vaikka muusikko oli omien sanojensa mukaan varautunut soittamaan helteessä vähäpukeiselle yleisölle. Blunt nauratti katsojia pyytämällä heitä riisuuntumaan ja lupaamalla palkita ensimmäisen rohkelikon omistamalla tälle seuraavan keikkalistansa kappaleen. Paljasta pintaa ei nähty mutta Blunt intoutui hyppäämään hetken ajaksi yleisön sekaan katsojien kannateltavaksi.

Viihdyttäminen sujui Bluntilta ammattilaisen ottein ihailtavalla intensiteetillä ja kontakti yleisöön säilyi koko keikan ajan. Lisäksi sujuvasti kitaran varresta pianon ääreen ja takaisin vaihtelevan muusikon treenattu, t-paitaan ja farkkuihin verhottu olemus miellytti varmasti niin äitien kuin tyttärienkin silmää, sinkkunaisista puhumattakaan. Musiikillinen anti oli kuitenkin kirsikkana kakun päällä. Illan keikka oli yksi parhaimmista, joita minulla on ollut etuoikeus kokea. Aitoutta ei vaan voi feikata.