Musiikkitalossa 17.9.2011 pidetty Helsinki Design Week Live -konsertti pyrki yhdistämään muodin ja musiikin uudella tavalla. Illan musiikillisen annin tarjoilivat laulaja-lauluntekijä Mirel Wagner ja ruotsinsuomalainen laulaja Anna Järvinen orkestereineen.Illan polkaisi käyntiin sarja Wagnerin lauluja, joita koskettavan lauluäänen omaava laulaja säesti omalla kitarallaan. Viimeisten kappaleiden sellosäestys toi kaivattua vaihtelua muuten hieman itseään toistaviin mollivoittoisiin sävelkulkuihin nuoren naisen laulaessa kaipauksesta ja kuolemasta. Laulujen synkeistä teemoista huolimatta Wagnerin koruttomassa esiintymisessä oli jotain herkkää ja tunteisiin vetoavaa. Kokemattomuus näkyi lavakarisman puutteena ja vähäisenä vuorovaikutuksena yleisön kanssa.
Nuorten suomalaisten suunnittelijoiden kädenjälki näkyi lavalla sellomusiikin soidessa. Tuomas Laitisen ja Heikki Salosen luomuksia nähtiin Mirel Wagnerin esityksen lomassa. Mallistojen eleettömyys oli linjassa Wagnerin musiikin kanssa. Lisää muotia tarjoiltiin väliajalla, jolloin Musiikkitalon lasikäytävät muuttuivat hetkeksi catwalkiksi folk-henkisen musiiikin siivittämänä. Käytävillä nähdyissä asuissa oli mukana ripaus leikkisyyttä. Muotitalo Samujin viimeistellyt asut puolestaan nähtiin Anna Järvisen esityksen yhteydessä niin ikään instrumentaalimusiikin soidessa.
Järvisen eteerinen ääni toimi hyvin yhteen kitaran, sellon ja pianon kanssa. Musiikkitalon akustiikka tuki hienosti laulajan monivivahteista ääntä. Järvisen herkät tulkinnat ottivat yleisön hallintaansa. Kokonaisuutena tapahtuma jäi kuitenkin odotuksiin nähden latteaksi. Muodin ja konserttimusiikin yhdistelmä olisi voinut räjäyttää pankin audiovisuaalisena kokemuksena mutta näiden kahden hyvin erilaisen elementin liitto tuntui lähinnä päälleliimatulta. Ajatus oli hyvä mutta toteutus ei toiminut toivotulla tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti